photography ~ everyday, travel

Här och där och überalles

Vilken vecka jag har bakom mig. Nej, över en vecka, nästan två. Körde tillbaka till Kokkola igår, tog min tid, cruisade i lugn och ro. Så många platser, så många människor, så många aha-upplevelser, så mycket gott. Jag är alldeles överväldigad när jag nu sitter här framför min dator och försöker ta itu med ett antal skoluppgifter.
Det var Esbo, det var Åbo, det var Hangö och Lojo. Det var Stockholm. Det var att sitta på otaliga caféer. Skratta. Njuta. Sova på hotell i Åbo, på hostell i Stockholm, hos vänner och familj här och där. Men allra främst var det att lära mig. Om mig själv. Jag vilade, och förstod att jag inte kommer att stanna i Österbotten. Mitt drive finns någon annanstans.
Tack alla alla ni underbara människor jag mötte där nere i södern. Tack för allt ni gav mig med er närvaro. Här sitter jag och försöker pussla ihop allt det som hände, inom mig och utanför mig. Jag ska ta itu med livet nu, ta mitt ansvar. Bestämma över min tid (tack Ville!). Jag ska sluta analysera, våga köra på istället, jag ska vara närvarande, konstant, ge av mig själv, våga vara öppen (tack Lauri!). Våga lita på att det som jag känner är rätt, stänga av hjärnan emellanåt. Ja. Och redan detta är så stort, så grundläggande. Saker som jag helt enkelt inte förstått tidigare. Där jag körde från plats till plats så förstod jag också hur mycket mer i stunden jag är numera. Hur också vägen blir betydelsefull, pauserna. Sittande länge länge på nån anonym Neste-station. För jag har inget hem, inga stödpunkter. Istället blir hela världen det, jag får lov att själv skapa de där stödpunkterna, precis då när jag behöver en. Ta min tid. För när jag inte hör hemma någonstans så hör jag hemma överallt.
Jag är en lycklig människa och plötsligt så mycker mer balanserad. Mer öppen. Och så lyckligt lottad. Hur kan en liten människa ha så många underbara människor i sin närkrets?

Mikä viikko. Tai ei, puhutaan lähes kahdesta viikosta. Ajoin eilen takaisin Kokkolaan etelän mailta, rauhassa, cruisailen verkkaisesti, taukoja pitäen. Niin monta paikkaa, niin paljon ihmisiä, niin monta lähes tajunnanräjäyttäviä aha-elämyksiä, niin paljon hyvää. Siitä tämä viimeisin etelässäoloaika koostui. Olen pakahtumaisillani nyt kun istun koneeni ääressä, yrittäen aloittaa koulutehtävien tekoa. Olen onnellinen, seesteinen, ja niin paljon viisaampi, niin monessa asiassa.
Espoo, Turku, Hanko, Lohja, Tukholma. Lukuisat kahvilat, niin paljon naurua. Nautintoa. Yöpymistä niin hotellissa, hostellissa sekä ystävien ja sukulaisten luona. Mutta mitä tärkeimpänä, opin niin paljon itsestäni.
Lepäsin ja tajusin ettei Pohjanmaa enää ole kotini.
Kiitos kaikki te ihanat ihmiset, jotka tapasin taipaleellani. Kiitos kaikesta, jonka te annoitte minulle läsnäolollanne. Istun tässä ja yritän sekä koota, että ymmärtää, edes osan siitä, mitä tapahtui sisälläni ja ulkopuolellani. Nyt on minun aika kaapata ote elämästä ja alkaa viemään. On aika olla oman aikani herra (kiitos Ville!). On aika lopettaa analyytikon ura ja siihen liittyvä analysoiminen ja sen sijaan vaan antaa palaa, antaa mennä, uskaltaa heittäytyä ja vain olla oma itseni, olla koko ajan läsnä ja avoin (kiitos Lauri!). On aika luottaa omiin tunteisiini ja tuntemuksiini ja silloin tällöin osata kytkeä aivot pois pelistä.
Ja tämä on niin suurta, niin ihmeellistä, puhutaan asioista, joihin en ole osannut ryhtyä, joita en ole edes ymmärtänyt tekeväni.
Siinä ajaessani paikasta toiseen ymmärsin myös miten nykyään elän paljon enemmän hetkessä. Kuinka tiestä ja matkastakin tulee tärkeä, tauoista. Enää en kaahaile paikasta A paikkaan B, vaan nautin myös tiellä olemisesta. Tauoista nimettömillä huoltoasemilla. Minulla ei ole kotia, ei kiintopisteitä, sen sijaan koko ympäröivä maailma ottaa sen roolin, joudun itse luomaan ne pisteet, silloin kun sellaiselle tulee tarve. Siellä missä satun milloinkin olemaan. Koska kun en kuulu mihinkään niin kuulun kaikkialle.
Olen onnellinen ihminen, ja yhtäkkiä paljon tasapainoisempi. Avoimempi. Ja niin onnekas. Miten paljon hienoja ihmisiä lähipiirissäni kerrassaan on.

DSC_2609{lweb} DSC_2729{lweb} DSC_2746{lweb} DSC_2752{lweb} DSC_2755{lweb} DSC_2776{lweb} DSC_2780{lweb} DSC_2786{lweb} DSC_2815{lweb} DSC_2822{lweb} DSC_2824{lweb} DSC_2825{lweb} DSC_2836{lweb} DSC_2844{lweb} DSC_2851{lweb} DSC_2859{lweb} DSC_2876{lweb}

Advertisements
Standard

4 thoughts on “Här och där och überalles

    • Verkligen, need to do this more often baby! Jag ska försöka ta mig mot Åbo-hållet snart igen, vill träffa både dig o de andra flickorna på nytt, :).

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s